Keho ei valehtele, mutta mieli joskus kyllä.
Oletko koskaan huomannut sanovasi itsellesi:
"Kyllä minä jaksan vielä vähän."
Tai ehkä olet ollut jatkuvasti väsynyt, mutta vakuuttunut siitä, että kyse on vain kiireisestä viikosta.
Toisinaan taas olo voi olla levoton tai kuormittunut ilman, että osaamme sanoa miksi.
Ihmisen kyky arvioida omaa vointiaan ei ole aina niin objektiivinen kuin haluaisimme ajatella. Sopeudumme yllättävän nopeasti kuormitukseen, stressiin ja kiireeseen. Pikkuhiljaa poikkeustilasta voi tulla uusi normaali.
Siksi hyvinvointidataa kannattaa hyödyntää.
Ei siksi, että data tietäisi meistä kaiken.
Vaan siksi, että se voi auttaa meitä näkemään asioita, joita emme itse huomaa.
Data ei korvaa kokemusta
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus siitä, että mittaus kertoo ihmisestä kaiken olennaisen.
Todellisuudessa mikään mittari ei voi kertoa, miltä elämäsi tuntuu.
Se ei tiedä, oletko innostunut uudesta projektista, huolissasi läheisestäsi tai käymässä läpi suurta muutosta.
Mutta se voi kertoa jotain siitä, miten kehosi reagoi näihin asioihin.
Parhaimmillaan hyvinvointidata toimii peilinä, joka auttaa yhdistämään omat kokemukset ja kehon viestit toisiinsa.
Näkymätön näkyväksi
Moni yllättyy huomatessaan, kuinka paljon oma kuormitus näkyy kehossa jo ennen kuin se näkyy arjessa.
Toisinaan mittaukset vahvistavat sen, minkä ihminen on jo aavistanut.
Toisinaan ne taas haastavat omia käsityksiämme.
Ihminen voi esimerkiksi kokea palautuvansa hyvin, vaikka keho kertoo jatkuvasta kuormituksesta. Tai päinvastoin: oma olo voi tuntua raskaalta, vaikka voimavaroja on todellisuudessa enemmän kuin kuvittelee.
Juuri tästä syystä pidän hyvinvointidataa arvokkaana työkaluna.
Se ei tarjoa valmiita vastauksia, mutta se voi auttaa esittämään parempia kysymyksiä.
Mittaaminen ei ole tavoite
Hyvinvointidatan hyödyntämisessä tärkeintä ei ole mittaaminen.
Tärkeintä on ymmärrys.
Data ei muuta mitään, ellei sen pohjalta tehdä havaintoja ja valintoja.
Parhaimmillaan mittaus auttaa tunnistamaan, mitkä asiat omassa arjessa tukevat palautumista, keskittymistä ja toimintakykyä – ja mitkä puolestaan kuluttavat voimavaroja enemmän kuin olemme ehkä ymmärtäneet.
Silloin mittaamisesta tulee väline, ei päämäärä.
Mitä hyvinvointidata voi kertoa?
Se voi auttaa tunnistamaan:
- kuormituksen ja palautumisen tasapainoa
- stressin vaikutuksia elimistöön
- arjen toimintatapojen vaikutuksia hyvinvointiin
- voimavarojen vaihtelua eri elämäntilanteissa
- tekijöitä, jotka tukevat keskittymistä ja toimintakykyä
Ja mitä se ei voi kertoa?
Se ei voi kertoa:
- kuka olet ihmisenä
- mitä arvostat
- mikä elämässäsi on merkityksellistä
- miltä kokemuksesi tuntuvat
Siksi paras lopputulos syntyy silloin, kun yhdistämme kaksi näkökulmaa: oman kokemuksen ja objektiivisen tiedon. Kun opimme kuuntelemaan sekä itseämme että kehoamme, ymmärrämme paremmin, missä oikeasti menemme.
